Asiantuntijaverkostot

ALUEELLINEN ASIANTUNTIJAVERKOSTO

Alueelliseen asiantuntijaverkostoon on kutsuttu sosiaali- ja terveystoimen, nuorisotyön, perusopetuksen, seurakuntien, työpajojen ja kolmannen sektorin toimijoita. Lähtökohtana on ollut tavoittaa ne toimijat, jotka tuntevat toisen asteen opintoihin hakeutuvat tukea tarvitsevat nuoret jo opintoihin ohjautumisen vaiheessa.

Verkoston jäsenten tehtävä on tuoda hanketyöhön oman hallinnonalansa erityisosaaminen ja alueellinen tuntemus nuorten tarvitsemien palveluiden tilanteesta. Hankkeessa kehittettävien mallien esiin nostamiseessa käytetään ”sovellettua sinisen meren strategiaa”. Jokaisen valitun mallin toteuttamiseksi on tehdään konkreettinen suunnitelma, kuka tekee, mitä ja milloin. Verkoston työkokouksissa on tavoitteellinen työskentelymalli, johon sisältyy aina yhdessä kehittämisen osuus.

Asiantuntijaverkoston vahvuus on siinä, ettei se ole hoito-, sairaus- tai ongelmakeskeinen, vaan työskentelyn keskiössä on nuori ihminen, joka elää oman elämänvaiheensa mukaisessa tilanteessa, jossa kouluttautuminen ja työelämään siirtyminen ovat keskeisimmällä sijalla.

SOVELLETTU SINISEN MEREN STRATEGIA

Malli perustuu Chan Kim ja Reneen Mauborgnen (2005) julkaisemaan Blue Ocean Strategy -teoksessa esiteltyyn tiedontuottamisen tapaan, joka on yhdistetty mm. verkostokonsulttien käyttämiin työmenetelmiin. Mallin avulla osallistujat nostavat esiin kehitettävän kohteen kannalta keskeiset asiat ja valitsevat niistä tärkeimmät, joiden kanssa työskentelyä jatketaan. Menetelmä perustuu siihen, että osallistujilla on asiantuntijuus aiheeseen,ja mahdollisuus valita työskentelyn painopistealueet.

KAHDENVÄLINEN VERKOSTOTYÖ

Koulutuksen järjestäjän ja nuorten palveluverkoston toimijoiden keskinäisten toimintamallien suunnittelu ja kirjaaminen perustuu verkostovierailuihin. Työskentelyllä on aina sama runko, jossa isäntäväki kertoo omasta toiminnastaan, kuvaa asiakasryhmiään ja työskentelyään heidän kanssaan. Hanketyöntekijät puolestaan kertovat millaisina kyseisen hallinnonalan asiakkaat ja heidän tuen tarpeensa näyttäytyvät oppilaitoksessa. Keskusteluissa löytyy yksi tai useampi yhteinen kohderyhmä tai menettelytapa, joka valitaan yhteisen kehittämistyön kohteeksi. Yhdessä nimetään pieni työryhmä, joka alkaa valmistelemaan yhteistä, uutta toimintatapaa tiiviillä aikataululla.

Tällaisen verkoston kanssa tehtävä”täsmätyöskentely” mahdollistaa sen, että oppilaitos saa hyvin täsmällistä ja ajan tasalla olevaa tietoa tulevien opiskelijoidensa tuen tarpeista ja pystyy kehittämään erilaisia moniammatillisia pedagogisia ratkaisuja tosiasiallisen tilanteen perusteella. Tällä työskentelymallilla oppilaitoksen sisäiset ja verkoston ulkoiset pilottiryhmät pystyvät tehokkaasti tukemaan toistensa työskentelyä ja pystytään luomaan mahdollisimman tarvelähtöisiä opintopolkuja vaihtoehtoisten toimijoiden kesken.

Asiantuntijaverkostojen työskentelymalleja kehitetään yhteistyössä TATU - tartu tutkintoon! - hankkeen kanssa.